SUURJUHLA PART TWO

Eli jatketaan siitä, mihin jäätiin. Sain siis pitää Lapin Partiolaisten lippua sillä välin, kun sen varsinainen kantaja kävi kusella. En tiedä, missä hän kävi, enkä haluakaan tietää. Olimme siinä Tietotien ja Kalevankadun risteyksessä, mistä lähdimme kulkemaan kohti paraatialuetta.

Paraati oli hieno kokemus. Siinä sai tulla kuvatuksi tuhansien kouvolalaisten edessä, ja suosionosoituksia sateli joka puolelta. Kaikista parasta paraatissa oli lippukuntien ja piirin huutojen huutelua. Valitettavasti olin ainoa keminmaalainen Lapin Partiolaisten lippuvartiossa, eli en viitsinyt huutaa lippukuntamme huutoa. Se olisi jäänyt kuitenkin kaikkien muiden huutojen alle. Keminmaan Kivekkäitten huuto menee näin: Huhhah-huli, Kivekkäät tuli! Keminmaan Kivekkäät, koko Lapin hurjapäät! Hieno huuto, joka pitää paikkansa. Mielestäni Keminmaan Kivekkäät on ehdottomasti yksi koko Lapin hurjapäisimmistä lippukunnista. Lapin Partiolaisten huuto menee näin: Huippu piiri, huuto kiiri. Täältä tulee Lappi! Ei lopu happi! Sen voin sanoa, että happi ei lopu. Siinä tuli huudettua myös Aaluettea niin paljon, että ääni meinasi loppua: Aaluette - aaluette, pike pike pusse - pike pike pusse Aaluaaluaalue - Aaluaaluaalue Fillarin satula - fillarin satula Kaasupoljin - Kaasupoljin Ylipitkä viineri- Ylipitkä viineri Ei tuu mitään - Ei tuu mitään Täytyy laulaa lujempaa - Täytyy laulaa lujempaa (lopettaa..) Sitä huudettiin ainakin kymmenen kertaa (Ja ehkä enemmänkin.) Paraati päättyi Kasarminmäelle, missä käytiin syömässä.

Tarjolla oli ns. armeijamuonaa. Lihamuhennosta, missä oli makaroneja. Se oli ihan hyvää. Santsasin jopa pari kertaa. Kun olimme saaneet syötyä ja olimme valmiita lähtöön, yksi sudari oli kadonnut. Sitä sitten etsittiin siinä, mutta onneksi hän löytyi. Oli mennyt jo valmiiksi odottamaan bussia. Oletteko muuten ikinä vaihtaneet vaatteita bussin vessassa? Se on aika hankalaa. Koko veski tärisee, ja yrität siinä vaihtaa shortsit ahtaassa tilassa. Onneksi en kaatunut. Sitten menimme yhteen lempihuvipuistoistani Suomessa: TYKKIMÄKEEN!!! Se on siitä hyvä paikka, koska se ei ole liian iso, siellä on sopivat laitteet, eikä siellä ole paljon ruuhkaa. Kauhein kokemukseni koko huvipuistossa oli Kummitusjuna! Se oli ihan hirveää! Karjuin aina, kun joku örkki tai luuranko ilmestyi jostakin pimeän syövereistä. Se oli niin kauheaa, että unohdin aurinkolasini sinne, enkä uskaltanut mennä hakemaan niitä(Koska olen pelkuri.:3). Tuli käytyä myös Mysteeriossa, Trombissa, Yllätysten talossa, Vesiliukuradassa, Calypsossa ja Star Flyerissa. Star Flyer vaikutti aluksi pelottavalta, mutta se osoittautui ihan hyväksi ja virkistäväksi laitteeksi. Sitten koitti paluumatka. Lähdettiin joskus klo 19:n aikaan Kouvolasta. Aluksi pikainen puhelu äidille, ja sitten yritin nukkua. Pysähdyttiin kuitenkin heti tunnin päästä.

Bussin radiosta soitettiin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata, mitä innostuin sitten laulamaan. Laulun jälkeen yritin nukkua, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun vieressä olevat kaverit melusivat. Mietin siinä, että kannattaako edes nukkua? Kesä oli kuitenkin vasta aluillaan ja lomaa oli jäljellä. Päätin olla nukkumatta ja keskittyä hauskanpitoon, silloin kun siihen oli vielä tilaisuus.

Oli sen verran hauskaa, että joku painoi vahingossa Stoppia. Pidettiin vielä pari taukoa, ja sitten oli aika palata ankeaan, synkkään, sateiseen Kemiin. Se oli täydellisesti aurinkoisen ja iloisen Kouvolan vastakohta. Kun pääsin kotia, olin vielä vähän allapäin. Olin saanut Suurjuhlassa paljon kavereita, keitä nyt tuli ikävä(Onneksi on Facebook!)ja olin jättänyt tekemättä pari juttua. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin ihan hyvä ja onnistunut reissu.

Iloinen partiolainen Suurjuhlan jälkeen.

Suurjuhla-Merkki

Arman Alizadin nimmari! En kuitenkaan osannut aavistaa, että minulla oli vielä sinä päivänä paljon töitä... Siitä sitten lisää huomenna! Has tala Vista, all!