Murina 2014 3/5: Elämäni kamalin yö

Päivä oli 1. elokuuta. Kello oli jotakin vähän yli 12 aamuyöllä. Heräsin siihen, kun teltan katosta alkoi kuulua hirveää rapinaa ja kolketta. Kun katsoin ulos, siellä satoi pingispallon kokoisia rakeita. Sade ei kestänyt kauan. Kun palasin telttaani ulkona käytyäni, niin alkoi aivan mahdoton jyrinä. Taivas liekehti. Se löi tulta. Yläpuolellamme kaikui kuusikossa ääni totuuden. Joka puolella salamoi ja jytisi. Se oli ihan hirveää. Meno oli kuin Toisessa Maailmansodassa(Kuvainnollisesti.).
Lapsia parkui. Minua pelotti. Olin yksin. Vinguin, mutta ei sekään auttanut. Otin pari rohkaisuryyppyä, ja se auttoi. (Se oli Jaffaa, ei alkoholia.)
Ukkonen hellitti, mutta vain hetkeksi. Kohta alkoi taas ihan mahdoton jytinä. Naapuriteltan isäntä kävi hakemassa pienokaisensa nukkumaan kämpän lämpöön. Myös suurin osa keminmaalaisista seikkailijoista halusi mennä nukkumaan kämppään. En itsekään vastustanut ajatusta. Niinpä kokosin kaikki lippukuntamme seikkailijat kokoon, koska kaikki, jotka halusivat nukkumaan kämppään, pääsisivät sinne. Yksi seikkailija ei halunnut lähteä. Olisin jäänyt nukkumaan omaan telttaani, että se ei olisi yksin, mutta muut seikkailijat halusivat, että minäkin tulisin kämppään. Siispä otin vielä yhden seikkailijan mukaan, ja niin meillä oli koko kööri koossa. Sitten lähdimme nukkumaan kämpän lämpöön ja turvaan. Hyvin siellä sai nukutuksi. Kun heräsin, kello oli kahdeksan. Muistin, että minulla oli tänään yksi juttu, mikä piti hoitaa ja niin olikin! Nimittäin kyökkivuoro, ja minun olisi pitänyt olla keittiökatoksella puoli kahdeksalta. Seurauksena oli (ihan oikein), aina yhtä ihana ja mukava puurokattilan tiskaus. Oli se ihan mukavaa, ja kyllä mä ansaitsin sen. Myönnetään, olen pelkuri, mutta olin yksin! Jos siinä olisi ollut joku kaveri nukkumassa samassa teltassa, niin ei se sitten olisi ollut niin kamalaa, mutta minkäs teet! Siitä, mitä leirillä seuraavaksi tapahtui, tulee juttua joskus lähiaikoina.
Hyvää yötä! Tilatkaa, lukekaa, jakakaa, kertokaa kavereille ja voikaa hyvin. :)

Murina 2014 2/5

Heipparallaa vaan! Jatketaas siitä, mihin jäätiin. Myöhemmin illalla oli suofutisturnaus. Suofutis on mielestäni paljon helpompaa kuin tavallinen jalkapallo. Toisaalta se saattaa johtua ehkä siitä, että pelaat pienempiä vastaan. Joukkueita oli neljä. Mun joukkueen nimi oli Nössikät. Joukkue koostui enimmäkseen Keminmaan Kivekkäistä. Oli siinä muutama Muhoslainenkin. Ensimmäinen pelimme alkoi hyvin. Hallitsimme aluksi peliä ihan hyvin. Paikkoja oli vaikka millä mitalla, mutta potkaisin aina ohi. Sitten koitti se kömmähdys, minkä seurauksena vierasjoukkue siirtyi 1-0 nolla johtoon. Vieraitten riemua ei kestänyt kauan, sillä kohta tuli 1-1 tasoitus. Joukkueemme ehdottomasti paras hyökkääjä, Aapo, sai pallon itselleen ja pisti pallon maaliin. Vielä oli paikkoja, mutta peli loppui kesken. Pelin lopussa ei nähty maaleja, mutta valitettavasti erotuomari oli eri mieltä :(. Hän tuomitsi vierasjoukkueelle 2-1 voiton, mikä oli ehdottomasti väärin. Vierasjoukkue ei tehnyt toista maalia. Protestiksi haukuin erotuomaria homoksi, mutta hän vain totesi tyynesti: - Kiitti, Pekka. Noh, ei voi mitään. Edessä oli siis pronssipeli. Vastustajamme oli kokenut 3-2 tappion. Ottelu alkoi dramaattisesti. Minut siirrettiin maaliin, eikä siinä mennyt kuin 10 sekuntia, kuin vierasjoukkueen tervolalaistähti sai iskeä pallon tyhjään maaliin, minun töppäilyni seurauksena. Äkkiä kuitenkin maalivahdin vaihto ja peli oli 1-1. Sain syötettyä pallon laitahyökkääjälle, joka teki komean maalin. Seuraavaksi sain minä namutella! Sain riistettyä pallon maalivahdilta ja iskin Nössikät 2-1 JOHTOON!!!!!!!!!!!!!! Tuuletukset vielä päälle. Joukkueemme paras hyökkääjä, Aapo teki kaiken kunniaksi vielä hattutempun ja peli oli 5-1. Valitettavasti tuli taas jostain ihme syystä maalivahdin vaihto, ja vierasjoukkueen tervolalaistähti kavensi 5-2:n, mutta se ei riittänyt. NÖSSIKÄT VOITTI PRONSSIA! Mulla on vieläkin tallessa se mitali, minkä saimme sieltä. Se oli niin mahtavaa. Sitten koitti loppuottelu: Johtajat vs. Skidit(Ensimmäinen vastustajajoukkueeme.)Ihme kyllä, Skidit voitti finaalin 1-0. Johtajat koostuivat aikuisista, ja heidän pelinsä näytti naurettavalta(Ei millään pahalla heitä kohtaan.).Kaikki oli hyvin, mutta yksi ongelma oli vielä... Yksi partiolainen oli mäen päällä suokentän vieressä, missä hän ei olisi saanut olla. Nauroi vain, kun häntä komennettiin. Ei se sieltä alas tullu, vaikka ois pitänytkin. Noh, elämä on. Sitten sai mennä uimaan. Mua laiskotti sen verran, että päätin mennä ihan vaattesillani uimaan. Oli kuitenkin lämmin ilma, eli kyllä ne kuivui. Myöhemmin illalla kodassa, kerrottiin kummitustarinoita ja muita pelottavia juttuja. Ihan huvin vuoksi. Ensimmäinen stoori oli tällainen: Joskus 2000-luvun alussa Keminmaan Kivekkäät olivat olleet leirillä. Keskellä yötä kuului laukauksia. Tavallisesti sieltä ei kuulu(Varsinkaan kesällä.), eli kyllähän sitä säikähtää. Johtaja oli käynyt sitten katsomassa mistä kiikastaa, niin siellä oli ollut joku metsästäjä vain metsällä. Ei siis mitään vaaraa. Seuraava kummitusjuttu oli Päätön Saamelainen. En muista ihan tarkkaan miten se meni, mutta siinä oli joku päätön saamelainen tullu jonkun pojan mökille etsimään päätään. Sitten kerroin tällaisen jutun: Joku vanha juoppo joskus muinoin oli kävelemässä hautuumaan vierestä. Huusi siinä sitten vasitella, että nouskaa kuolleet. No, ne kuolleet olivat sitten nousseet ja lähteneet sen juopon perään. Se juoppo oli sitten anonut armoa ja ne kuolleet palasivat kiltisti hautoihinsa. Sitten mulla tuli mieleen sellanen juttu, kun joku naikkonen oltiin surmattu, lähellä isoa kiveä. Se kivi oli värjäytynyt siitä naisen verestä punaiseksi. Se kivi oli sitten pistetty jonkun kirkon seinään. Joku selitti sitten tarinan riivatusta nukesta. Jossain päin Rovaniemellä oli uponnut kauan sitten ambulanssi, mistä levitettiin pelottavia huhuja. Oli niittä juttuja vaikka minkälaisia, mutta mua alkaa pikku hiljaa pelottaa ja huomenna pitäs mennä takas lukioon opiskelemaan, eli lopetan tältä erää. Palaillaan! Lisää taas huomenna.

Murina 2014 1/5

Jälleen koitti se aika, kun pääsin mieliharrastukseni pariin: partioon! Heinäkuun lopussa järjestettiin Murina-kesäleiri Honkamaassa. Siellä piti nukkua omissa teltoissa, eli minulle piti ostaa tietenkin teltta sitä varten. Hyvä teltta ostettiinkin. Sellainen Haltin kahden hengen oranssi teltta. Kun kamppeet oltiin pakattu, lähdettiin sitten Honkamaahan. Honkamaa on ehdottomasti yksi maailman kauneimmista paikoista. Siellä silmä lepää. Siellä on vihreää, siellä on elämää ja siellä on luontoa silmänkantamattomiin. Perille päästyäni pystytin teltan. Alkajaisiksi kysyin meidän lippukunnan vaeltajalta, oliko siellä muita tarpojia kuin minä. Hän vastasi, että minä olin ainoa. Hetkinen? Minäkö "ainoa" tarpoja koko leirillä?! Selvisi sitten, että olin ainoa tarpoja Keminmaan Kivekkäistä. Olihan siellä muitakin tarpojia, mutta eri lippukunnista. Tiedosta huojentuneena läksin katselemaan ympärilleni. Löysin kaverini(Joka on myös partiossa, mutta oli tällä kertaa töissä leirillä.), joka oli pystyttämässä telttaansa. Oli kaatunut mopolla ja loukannut polvensa, mutta oli muuten kunnossa. Leirille tuli ihmisiä Keminmaasta, Tervolasta, Kemistä ja Rovaniemeltä. Sattui tulemaan myös Muhokselta, Muhoksen metsänkävijöitä. Sitten koittikin leirin avajaiset. Avajaisiin kuului sellaisena perinteenä lipunnosto. Minun tehtäväni lipunnostossa oli pidellä lippua, samalla, kun toinen hiivasi sen ylös. Sen jälkeen leirinjohtaja toivotti leiriläiset tervetulleeksi leirille ja kertoi säännöistä. Leiriläisten piti muodostaa myös keittiöryhmät ruuanlaittoa varten. Meidän ryhmän nimeksi tuli Vilkkaat Kärpät, joka herätti muissa hilpeyttä. Itse en huomannut siinä mitään erikoista. Se taas kertoo siitä, että minä olen urpo, eli en tajunnut vitsiä, tai sitten koko jutussa ei ollut mitään hauskaa. Se vaan sattui kuulostamaan hauskalta. No, en tiiä.

Honkamaan kämppä. Taustalla näkyy keittiökatos. Seuraavaksi olikin luvassa ikäkausiohjelmat. Meidän tarpojien ja samoajien tehtävän oli tehdä apinansilta. Apinansilta on silta, joka on tehty yhteen punotuista naruista. Sen avulla voidaan mennä joen toiselle puolelle. Aluksi ruvettiin tekemään siansorkkia. Siansorkka on yksinkertainen, mutta monikäyttöinen solmu, jolla voi vaikkapa kiinnittää pienen veneen, ripustaa lepuuttajan tai kytkeä köyden pollariin, kaiteeseen taikka renkaaseen, kunhan veto kohdistuu kiinnityskohtaan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. SOLMIMINEN 1. Vie köydenpätkä paalun ympäri kierteeksi ja jatka vetämällä köyden irtopää kiintopään yli. 2. Vie irtopää vielä kerran paalun ympäri ja tee tämä toinen kierros samaan suuntaan kuin ensimmäinen. 3. Pitäen köyttä yhdensuuntaisena ensimmäisen kierroksen kanssa, pujota irtopää toisen kierroksen ali. Kiristä solmu vetämällä irtopäästä ja kiintopäästä. Lähde:http://fi.scoutwiki.org/Siansorkka

Siansorkka. Siinä sitten solmittiin ties kuinka monta siansorkkaa. Siansorkkien jälkeen oli vuorossa väittelyä. Minun aloitin väittelyn ensin. Väittelin yhden muhoslaisen kanssa lehmistä. Siitä mikä lehmissä on hyvää ja mikä huonoa. Olin aluksi lehmien puolella. Kehuin lehmiä siitä, että niistä saa maitoa, ne ovat söpöjä, ja ovat muutenkin hienoja elukoita. Sitten tuli vuoronvaihto. Tiuskaisin suoraan, että lehmät ovat perseestä(Ei nyt oikeasti, mutta niitä piti vastustaa.). Se sitten riitti vastaväittelijäni hiljentämiseksi. Väittelimme ryhmittäin myös ydinvoimasta, adoptiosta ja vaikka mistä. Väittelyn jälkeen meidän piti rakentaa ruokakatos. Ihme kyllä, se pysyi pystyssä! Kaverini kutsui sitä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Meidän ylväs ruokakatos(Joka PYSYI pystyssä.). Ruoka laitettiin trangialla, mikä on tosi helppoa. Se on ehdottomasti maailman yksinkertaisin ja helpoin tapa laittaa ruokaa. Sitten koitti trangian tiskaus, mikä on myös tosi mukavaa(Mielestäni.). Ruokailun ja tiskaamisen jälkeen oli luvassa Afrikan tähteä. Sitä pelattiin siten, että ympäri Honkamaata oltiin kätketty lappuja, missä yhdessä oli Afrikan tähti. Jos lapussa ei ollut Afrikan tähteä, joutui kantamaan puita saunaan. En löytänyt Afrikan tähteä, mutta sain vietyä aika monta kuormaa saunaan. Myöhemmin saunottiin ja syötiin iltapala. Iltatoimien jälkeen tuli vielä istuttua jonkin aikaa kodalla, kunnes johtaja käski meitä poistumaan. Pelasin vielä yhden erän paskahousua kavereitteni kanssa ja voitin! Se oli ainoa kerta, jolloin olen voittanut paskahousussa. Toiset luulivat, että bluffasin, mutta en mie sellaista. Sattui vaan olemaan hyvät kortit. Sitten alkoi ramaisemaaan niin paljon, että päätin mennä nukkumaan. Olen nukkunut aina tosi hyvin teltassa ja makuupussissa(Suurjuhlassa se ei oikein onnistunut.). Seuraava aamu valkeni sateisena ja harmaana. Aurinko ei pilkistänyt. Aamun jälkeen sitten rupesi satamaan. Satoi niin rankasti, että hain liiteristä pressun, minkä laitoin telttani päälle, ettei se kastuisi.

Honkamaa sateen vallassa.

Kun sade viimein hellitti, lähdimme viemään Apinansiltaa Akkunusjoelle. Se silta oli muuten valmis, mutta se ei ollut vielä paikoillaan. Toiset lähtivät viemään sitä joen toiselle puolelle, kun taas minä jäin muiden kanssa pitämään sitä kiinni, ettei se karkaisi mihinkään.

Sillä aikaa, kun värkkäsimme sillan kanssa, jotkut tarpojista etsivät sammakoita. En tiedä, miksi. Oiskohan joku niistä sammakoista, ollut satumainen prinssi? No, siitä ja kaikesta muusta sitten huomenna.

Eesti, Eesti, Eesti, kaipan sinne p*rk*l**sti.

Riparin jälkeen pääsin vihdoinkin kotia! Unirytmi oli mennyt vähän sekaisin, mutta muuten jaksoin ihan hyvin. Sitten oli tietysti konfirmaatio, missä olin mukana toivottamassa onnea riparilaisille ja sen jälkeen oli rippiralli. Tarjoilu oli erittäin hyvää.
 Heinäkuun puolessa välissä meidän oli tarkoituksena käydä sukulaisten luona Etelä-Suomessa. Niin kävimmekin, mutta löysimme itsemme pian Viking Linelta, joka oli lähdössä Viroon. Sitä ennen en ollut käynyt Virossa kertakaan. Ajattelin Eestinlaivasta, että se  olisi täynnä suomalaisia, joilla olisi kärryt täynnä viinaa. Ei ollut, ainakaan vielä. Eihän se laiva vielä edes ollut Virossa. Laivalla kohtasimme pari lapinkoiraa, jotka olivat menossa koiranäyttelyyn. Toinen koirista oikein esitteli itseään ohikulkijoille. Oli kuulkaas niin sööttinä, että. Toinen koira taas katsoi alta kulmien, ikään kuin peloissaan. Koiria siellä oli aika paljon. Kissoja en nähnyt yhtään.

 
 

Kuva laivan kannelta. Sää oli mitä kaunein.

Kannella kävelyn jälkeen menimme syömään ja Tax-Free kauppaan. En ostanut sieltä vielä mitään.

Yövyimme täällä.

Aamudarra.

Olisipa meillä Suomessakin tällaiset miesten vessat.

Jonkun rikkaan eestiläisen hieno Lamborghini. Ei siellä Virossa tapahtunut oikeastaan mitään hauskaa, tai jännää, mistä voisin kertoa teille. No, tapahtui siellä yksi juttu! Nimittäin, siellä hotellissa, missä me yövyttiin oli kylpylä. Siellä oli jos jonkinlaista laitetta ja elämystä. Oli porealtaita, suolasauna, mineraalisauna, savusauna, ja ennen kaikkea: SAUNA! Mutta siinä oli yksi huono puoli. Se sauna oli itessään hieno rakennus, ei siinä mitään, mutta se löylykauha... Olisittepa nähneet sen! Se löylykauha, millä heitetään vettä, niin se kauha siinä, oli MUNAKUPIN kokoinen!!!!!

Se oli vielä paljon pienempi kuin tuo! Niin yritä tuolla heittää sitten löylyä. No, minä sitten aloin siinä heitellä löylyä ja se onnistu ihan hyvin, kunnes siihen tuli sitten joku venäläinen selittää jotakin, mistä mie en ymmärtänyt yhtään mitään. Se heilutteli siinä käsiään ja urahteli, kuin luolamies. Sitten mun serkun poikakaveri sanoi mulle, että heittäisin sillä ämpärillä vettä kiukaaseen. Olisin minä heittänytkin, mutta se ämpäri sattui olemaan kuuma. Sanoin sille venäläiselle, että:- It's hot. -Aah, venäläinen vastasi. Se alkoi taas selittää jotakin, enkä ymmärtänyt yhtään mitään, mutta onneksi sentään serkkuni poikakaveri ymmärsi. Hän tulkkasi minulle, että heittäisin löylyä kiukaalle pujotellen. Siis siten, että sitä vettä menisi joka puolelle kiviä. Se onnistui ihan hyvin. Lopulta mie kyllästyin siihen ja läksin pois. Viron reissu onnistui ihan hyvin. Viro on hieno maa, ja siellä asuu hienoja ihmisiä. Ostin itelle sieltä nahkatakin ja aurinkolasit.

Nahkatakkinen poika. Seuraavalla viikolla oli sitten luvassa partioleiri!!!!!!!!!! Siitä sitten ensviikolla! See you, readers!

Paluu arkeen ja riparille

Kun olin tullut Suurjuhlasta kotiin, nukahdin melkein saman tien. Heräsin joskus klo 11. Herättyäni rupesin pelaamaan Änäriä(NHL.), mutta siitäkään ei tullut mitään. Ajatukseni oli vielä eilisessä Suurjuhlassa(Ja ovat vieläkin.). Päätin jatkaa nukkumista, mutta juuri kun pääsin takaisin sänkyyn, kännykkäni alkoi soida. Se ei ollut äiti, isä, puhelinmyyjä, eikä kukaan kavereistanikaan. -Pekka Luokkala, vastasin. Siellä oli eräs seurakunnan työntekijä, joka ihmetteli, miksen ollut isospalaverissa. Missä isospalaverissa, mietin. Sitten tajusin! Olin lupautunut isoseksi kolmosriparille ja olin unohtanut koko jutun. Niinpä puin vaatteet päälle, ja pyöräilin hikihatussa Vanhaan Pappilaan, minne on meiltä 7km. Muut olivat jo paikalla. Siellä oli jo päätetty ryhmien nimiksi näyttelijöiden sukunimet. Kahden muun ryhmän nimet olivat Stallonet ja Carreyt. Päätin antaa ryhmälleni nimeksi Franze´nit(Peter Franze´nin mukaan.). Sen jälkeen käytiin läpi ohjeet saunan lämmittämisestää, säännöistä, ja ryhmien jäsenten nimet. Seuraavalla viikolla se ripari sitten alkoi. Viikko metsässä 15-vuotiaitten nuorten kanssa. Bussi odotti jo Keminmaan Seurakuntakeskuksessa, mistä matkamme alkoi kohti Honkamaan Leirikeskusta. Bussissa odottivat kaverini, ja aloimme keskustelemaan jalkapallon mm-kisoista ja mökkeilystä. Pian olimmekin jo Honkamaassa. Perille päästyämme etsimme itsellemme nukkumapaikat. Tytöt ja pojat nukkuivat eri huoneissa. Itse valitsin saman nukkumapaikan, kuin viime vuoden riparilla.

Siinä todiste. Seuraavaksi oli luvassa lipunnosto. Olen hyvä lipunnostossa, mutta lipunlaskussa lipun viikkaamisessa olen huono. Viime vuonna muut joutuivat odottamaan ainakin 5 minuuttia, kunnes sain parini kanssa viikattua lipun. Ruokailun yhteydessä jaettiin ryhmien tehtävät. Minun ryhmäni tehtäväni oli saunan lämmittäminen. Olin sillä riparilla ainoa, joka onnistui saamaan palohälyttimen ulvomaan, samaan aikaan, kuin lämmitin saunan. Tulipaloa ei tullut onneksi.:) Muita ryhmätehtäviä olivat aamujumiksen suunnittelu, luokan järjestäminen, ruokasalin siivoaminen ja vessan siivoaminen. Aamujumiksessa piti suunnitella seuraavan aamun jumalanpalvelus. Virret, kuka lukee evankeliumin jne. Kun meidän ryhmällä oli vuorossa aamujumiksen suunnittelu, minun piti sillä aikaa, kun riparilaiset puhuivat jumiksesta, siivota roskat lattialta. Omasta mielestäni onnistuin siinä hyvin, mutta pastori ei ollut samaa mieltä kanssani. Hän näytti minulle kädestä pitäen, miten "siivotaan". Ei se paljon eronnut minun siivoamisestani. Sillä aikaa, kun riparilaiset olivat oppitunneilla, me isoset kävimme läpi raamatturyhmien aiheet ja mietimme iltaohjelmaa. Keksimme, että jokaisessa iltaohjelmassa vierailisi yksi hahmo. Minä sain kunnian olla ensimmäinen vieraileva tähti: SHEIKKI!

Seuraava hahmoni oli Rakkauden enkeli, mutta kaikista suosituin hahmoni oli ehdottomasti Musta lihaksikas orja Omar.

Olin useaan otteeseen riparilla ilman paitaa.

Omar innoissaan!

Omar ilman meikkiä ja partaa.

Omar miettii.

Omarin wcselfie. Kun oli raamatturyhmämme aika, joskus se meinasi mennä pelleilyksi, mutta minulla oli tilanne hallinnassa. Saatoin lukea joskus väärin, tai oli muuten hauskaa. Myöhemmillä raamatturyhmillä pastori hermostui nauramisesta sen verran paljon, että liittyi mukaan raamatturyhmäämme. Silloin se ei ollut enää yhtä hauskaa. Vapaa-ajalla tuli sitten lentopalloa ja frisbeegolfia. Kaikki pojat pelasivat lentistä, mutta tytöt eivät olleet yhtä innostuneita siitä. Pingiksen peluu oli myös suosittua poikien keskuudessa. Sitä, mität tytöt tekivät, en tiedä. Todennäköisesti näpläsivät kännyköitään. Ripari onnistui muuten hyvin, mutten yhtenä meinasin KUOLLA. Ihan oikeasti. Oli ruoka-aika ja olimme syömässä. Muistelimme eilistä vierailupäivää, jolloin yhden riparilaisen mummo oli esittänyt pörräävää ampiaista. Nauroin sille, mutta minulla sattui olemaan juuri silloin ruokaa suussa... ja tukehduin. Yhtäkkiä en saanut yhtään happea! Ryntäsin lattialle ja yskin yskimistäni, mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki tuijottivat minua kauhuissaan ja liikkumatta. Kun silmissäni alkoi sumeta, minulla oli vielä viimeinen mahdollisuus. Heittäydyin pöydälle pastorin ja kesäteologin eteen. Taoin rintaani, ja yritin näyttää heille, etten saanut happea. Vasta silloin he tajusivat! Kesäteologi takoi minua selkään niin kauan, kunnes happi alkoi taas virrata keuhkoissani. Pystyin hengittämään, mutta minulla oli tosi huono olo. Menin yrjöämään vessanpyttyyn rippeet pois, ja palasin syömään. Naamani oli melkein yhtä punainen, kuin Felix-Pullo. Silloin ei enää naurattanut. Ääneni palasi kuitenkin illan kuluessa, ja olin taas oma itseni. Kiitos Jumalalle!(Ja enkeleille.) Kaikista kauheinta riparilla oli aamuherätykset. Kuvittele, että olet vielä sikeässä unessa, kunnes... Alkaa kuulua linnunlaulua. Sitten alkaa kuulua jonkun leffan tunnusmusiikki. Esimerkiksi X-Men Theme. Sitten alkaa kuulua jonkun virren hevi-tai gospelversio. Sen jälkeen se kaikista kauhein. Ovi narahtaa hiljaa raolleen, pastori astuu sisään ja lausuu:- Hyvää huomenta. Tervetuloa uuteen päivään, viimeinen leiripäivä. Katsokaas nyt, ilma näyttää raikkaalta, siellä aurinko pilkistelee... - Ei se siltä näytä, sanoin. - Mitä? - Ei se siltä näytä. - Ai näyttää, että on raikas, vai ole raikas? - Näyttää, että on raikas, mutta näyttää, ettei ole aurinkoista. - Jaahas, no me pääsemme tutustumaan siihen ihan pian henkilökohtaisesti... Jne. Miltä kuulosta? Eikö olekin kiva herätys? Tuota joutui sietämään sitten 7 päivää. Mutta loppujen lopuksi leiri meni kaikkien osalta hyvin. Tässä vielä kuvia leiriltä.

OLE HILJAA(Sisäpiirin vitsi.)!

Selfie

Honkamaan leirikeskus.

Tämä ei ole photoshopattu.

Sisilisko ihan ilmielävänä!

Kukkaispoika. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

SUURJUHLA PART TWO

Eli jatketaan siitä, mihin jäätiin. Sain siis pitää Lapin Partiolaisten lippua sillä välin, kun sen varsinainen kantaja kävi kusella. En tiedä, missä hän kävi, enkä haluakaan tietää. Olimme siinä Tietotien ja Kalevankadun risteyksessä, mistä lähdimme kulkemaan kohti paraatialuetta.

Paraati oli hieno kokemus. Siinä sai tulla kuvatuksi tuhansien kouvolalaisten edessä, ja suosionosoituksia sateli joka puolelta. Kaikista parasta paraatissa oli lippukuntien ja piirin huutojen huutelua. Valitettavasti olin ainoa keminmaalainen Lapin Partiolaisten lippuvartiossa, eli en viitsinyt huutaa lippukuntamme huutoa. Se olisi jäänyt kuitenkin kaikkien muiden huutojen alle. Keminmaan Kivekkäitten huuto menee näin: Huhhah-huli, Kivekkäät tuli! Keminmaan Kivekkäät, koko Lapin hurjapäät! Hieno huuto, joka pitää paikkansa. Mielestäni Keminmaan Kivekkäät on ehdottomasti yksi koko Lapin hurjapäisimmistä lippukunnista. Lapin Partiolaisten huuto menee näin: Huippu piiri, huuto kiiri. Täältä tulee Lappi! Ei lopu happi! Sen voin sanoa, että happi ei lopu. Siinä tuli huudettua myös Aaluettea niin paljon, että ääni meinasi loppua: Aaluette - aaluette, pike pike pusse - pike pike pusse Aaluaaluaalue - Aaluaaluaalue Fillarin satula - fillarin satula Kaasupoljin - Kaasupoljin Ylipitkä viineri- Ylipitkä viineri Ei tuu mitään - Ei tuu mitään Täytyy laulaa lujempaa - Täytyy laulaa lujempaa (lopettaa..) Sitä huudettiin ainakin kymmenen kertaa (Ja ehkä enemmänkin.) Paraati päättyi Kasarminmäelle, missä käytiin syömässä.

Tarjolla oli ns. armeijamuonaa. Lihamuhennosta, missä oli makaroneja. Se oli ihan hyvää. Santsasin jopa pari kertaa. Kun olimme saaneet syötyä ja olimme valmiita lähtöön, yksi sudari oli kadonnut. Sitä sitten etsittiin siinä, mutta onneksi hän löytyi. Oli mennyt jo valmiiksi odottamaan bussia. Oletteko muuten ikinä vaihtaneet vaatteita bussin vessassa? Se on aika hankalaa. Koko veski tärisee, ja yrität siinä vaihtaa shortsit ahtaassa tilassa. Onneksi en kaatunut. Sitten menimme yhteen lempihuvipuistoistani Suomessa: TYKKIMÄKEEN!!! Se on siitä hyvä paikka, koska se ei ole liian iso, siellä on sopivat laitteet, eikä siellä ole paljon ruuhkaa. Kauhein kokemukseni koko huvipuistossa oli Kummitusjuna! Se oli ihan hirveää! Karjuin aina, kun joku örkki tai luuranko ilmestyi jostakin pimeän syövereistä. Se oli niin kauheaa, että unohdin aurinkolasini sinne, enkä uskaltanut mennä hakemaan niitä(Koska olen pelkuri.:3). Tuli käytyä myös Mysteeriossa, Trombissa, Yllätysten talossa, Vesiliukuradassa, Calypsossa ja Star Flyerissa. Star Flyer vaikutti aluksi pelottavalta, mutta se osoittautui ihan hyväksi ja virkistäväksi laitteeksi. Sitten koitti paluumatka. Lähdettiin joskus klo 19:n aikaan Kouvolasta. Aluksi pikainen puhelu äidille, ja sitten yritin nukkua. Pysähdyttiin kuitenkin heti tunnin päästä.

Bussin radiosta soitettiin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata, mitä innostuin sitten laulamaan. Laulun jälkeen yritin nukkua, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun vieressä olevat kaverit melusivat. Mietin siinä, että kannattaako edes nukkua? Kesä oli kuitenkin vasta aluillaan ja lomaa oli jäljellä. Päätin olla nukkumatta ja keskittyä hauskanpitoon, silloin kun siihen oli vielä tilaisuus.

Oli sen verran hauskaa, että joku painoi vahingossa Stoppia. Pidettiin vielä pari taukoa, ja sitten oli aika palata ankeaan, synkkään, sateiseen Kemiin. Se oli täydellisesti aurinkoisen ja iloisen Kouvolan vastakohta. Kun pääsin kotia, olin vielä vähän allapäin. Olin saanut Suurjuhlassa paljon kavereita, keitä nyt tuli ikävä(Onneksi on Facebook!)ja olin jättänyt tekemättä pari juttua. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin ihan hyvä ja onnistunut reissu.

Iloinen partiolainen Suurjuhlan jälkeen.

Suurjuhla-Merkki

Arman Alizadin nimmari! En kuitenkaan osannut aavistaa, että minulla oli vielä sinä päivänä paljon töitä... Siitä sitten lisää huomenna! Has tala Vista, all!

BACK IN BLOGGER & SUURJUHLA

BACK IN BLOGGER Heippa vaan, kaikki lukijat! Siitä on pitkä aika, kun kirjoitin viimeksi. Tässä on ollut sen verran kiireitä, ettei aina ole ollut aikaa kirjoitella. Peruskoulun lopussa oli paljon hässäkkäää. Mm.se, että minne menee peruskoulun jälkeen, hankkiiko kesätöitä jne. Kesä meni partioleireillä, riparilla, mopokoulussa ja Eestissä. Nyt olen ollut lukiossa jo yhden jakson verran ja ihan hyvin on mennyt. Lukiossa on enimmäkseen aika rentoa, mitä nyt olen joskus meinannut nukahtaa tunnilla, mutta muuten ihan iisiä. Kaikista rankinta lukiossa on mielestäni koeviikot. Päivästä päivään pelkkää lukemista, stressiä jne. Onneksi päivät ovat lyhyitä. Seuraavaksi kerron teille yhdestä kesän suurimmasta kohokohdasta elämässäni. SUURJUHLA (STORFEST) 2014 Suurjuhla järjestettiin Kouvolassa 7-8 Kesäkuuta. (Suurjuhla on Suomen Partiolaisten ajoittain järjestämä suuri tapahtuma.) Sinne tuli yli 8 000 partiolaista ympäri Suomea juhlimaan ja tapaamaan kavereitaan. Voin sanoa, että hauskaa oli. Lähtö oli Keminmaan Teboililta klo 08.00. Siinä sitten köröteltiin sellaset 10 tuntia Kouvolaan. Oltiin perillä joskus 18:n aikaan. Yöpymispaikkana oli Lehtomäen nuorisotila. Ihan hyvä paikka, ei siinä mitään. Nukuimme salissa, missä oli kaikkien urheilullisten miesten ja poikien unelma. Maalit, sählypalloja ja sählymaila! Siinä sai sitten sydämensä kyllyydestä laukoa palloja verkkoon. Siellä oli myös sumopainiasut ja tatami. Myöhemmin käytiin kaupassa ja ulkona kävelemässä. Kerrostaloja oli melkein joka paikassa! En ole hyvä nukkumaan vieraissa paikoissa, mikä myös näkyi yöllä. Yleensä en saa nukuttua sen takia, kun tulee liian kuuma. Sama ongelma vaivasi minua myös Kouvolassa. Kun lattialla nukkumisesta ei tullut mitään, päätin mennä nukkumaan varastoon patjojen ja kaiken muun roinan päälle. Valitettavasti siitäkään ei tullut mitään. Niinpä menin nukkumaan takaisin lattialle, ja yritin käyttää laukkuani tyynynä. Lopulta lippukunnanjohtaja kehotti minua menemään nukkumaan tatamille, ja se toimi! Kun vihdoin ja viimein meinasin saada unen päästä kiinni, niin ulkoa kuului kauhea pauke. PAM!PATAPAM! Todennäköisesti asialla olivat kouvolalaiset jonnet (nuoret), jotka olivat kokeilemassa papatteja. Vieressäni torkkuva toisen lippukunnanjohtaja heräsi myös meluun, nosti päätään, murahti jotain epämääräistä, ja vaipui takaisin höyhensaarille. Sain minä siinä sitten jotenkuten nukutuksi. Loppujen lopuksi. Herätys oli joskus puoli kahdeksan aikoihin. Siitä sitten suoraan hampaitten pesun kautta aamupalalle(Joka oli aivan loistavaa!). Sen jälkeen sudarit(Sudenpennut.) ja seikkailijat lähtivät busseilla tapahtumapaikoilleen. Meidän tarpojien ja vanhempien partiolaisten bussit lähtivät myöhemmin. Siellä nuorisotilalla sattui samaan aikaan olemaan T-V päällä, jota päätin katsella. Sieltä tuli joku piirretty, missä oli koira vanhan mummon kanssa risteilyllä. Muiltakaan kanavilta ei tullut mitään, joten päätin lukea Aku Ankkaa. Vihdoinkin se bussi sitten tuli, joka vei meidät KSS ENERGIA-jäähallille. Siellä näki vihdoinkin hyvät kaverit pitkästä aikaa. Riemukkaan jälleennäkemisen jälkeen, äijien äijä, Arman Alizad, tuli pitämään meille luentoa. Luento oli hyvä, vaikka se olikin aika pitkä ja pakaralihakseni meinasivat puutua. Sen jälkeen menimme urheilukentälle tekemään erilaisia sirkusaktiviteetteja. Ensimmäiseksi oli luvassa oli venyttelyä. Minun käsitykseni venytyksestä. Polveni oli kipeä, joten en pystynyt loistosuorituksiin. Venyttelyjen jälkeen menimme heittämään pareittain palloja(Mikä oli yllättävän helppoa!). Sitten piti tehdä kuperkeikkoja. Ei ollut pakko, jos ei halunnut. Viimeiseksi oli luvassa keilojen heittelyä, joka oli vaikeampaa kuin pallojen heittely, minun osaltani. Onneksi kukaan ei saanut keilasta päähän. Sirkustelun jälkeen menimme pioneeripuistoon, missä oli erilaisia kojuja ja pisteitä. Siellä oli sumopainia, pyöräilyä, tanssia, poliiseja, Arman Alizad ja vaikka mitä! Lisäksi sai painattaa oman kädenjälkensä Kouvolan jalkakäytävälle. Sitten käytiin Subwaylla syömässä ja ostoksilla. Ruuan jälkeen kävimme pikaisesti kaupassa. Kesken matkan alkoi sataa vettä kaatamalla, eikä meillä ollut takkeja tai sateenvarjoja. Siitä huolimatta, menimme kauppaan. Lappilainen ei ole tehty sokerista. Sitten oli luvassa Yrityskylä, missä tehtävänämme oli ratkoa ongelmia. En nyt muista kunnolla miten se meni, mutta jonkun firman alihankkija oli käyttänyt lapsityövoimaa, jonka seurauksena firmasta piti tehdä lapsityövoimaton ja hyvä firma. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja ratkaisimme ongelman. Seuraava rasti oli korkean mäen päällä. Siellä meidän piti kuvata Ipadilla ongelmanratkaisu. Näimme esimerkkivideon, missä kaksi partiolaista selittivät ongelmanratkaisun. Mielestämme se oli tylsä, joten päätimme muokata ongelmanratkaisun lyhyeksi esitykseksi. Siinä roolini oli tv-toimittaja, joka selosti katsojille pikkuisista lapsista, jotka joutuivat tekemään osmonsolmuja bambuversoista. Videosta tuli loppujen lopuksi ihan hyvä, mutta se ei voittanut kilpailua. Videoinnin jälkeen oli vuorossa Suurjuhla. Siellä näytettiin videokoostetta päivän tapahtumista, huudettiin huutoja, laulettiin Suur Juh- Suur Juh La(BOOM KAH) ja pidettiin hauskaa. Myöhemmin illalla oli Samoajadisko Jäähallilla. Iän puolesta olisin päässyt sinne, mutta olin tarpoja.

Illalla pelasin vielä pari matsia pöytäfutista(Hävisin molemmat matsit.), jonka jälkeen menin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli viimeinen leiripäivä. Aamupesun-ja palan jälkeen menimme stadionille, missä oli pääjuhla ja paraatiinlähtö. Edellisenä päivänä olimme saaneet ilmapallot, joiden sisällä oli rauhanviestejä. Päästimme ne ylös, ja se oli kaunis näky. Sitten lähdimme paraatiin. Minulla oli kunnia olla lippuvartiossa. Sain pitää myös lippuakin, mutta vain sen aikaa, kun lipunkantaja kävi kusella. Suurjuhlan jatkosta sitten huomenna.Tilatkaa ja muistakaa lukea! Good night!