Murina 5/5 Iltanuotio

Heippatirallaa!
Kun olimme saaneet leiriolympialaiset päätökseen, vuorossa oli iltanuotion suunnittelu. Mietittiin seikkailijoitten kanssa (Olin ainoa keminmaalainen Tarpoja.) sellaista vitsikilpailua, ja sehän sitten tehtiin, mutta sitä ennen oli vielä yksi laji leiriolympialaisissa. Akkunusjoelta piti tuoda vettä oman joukkueensa kulhoon ilman ämpäriä, eli piti vedentuonnissa käyttää hiuksia, lakkeja, vaatteita ja kaikkea mahdollista. Kovan kilpailun päätteeksi sai mennä uimaan, ja oli muutenkin sen verran lämmin ilma, eli paita pois ja uimaan!
Myöhemmin illalla oli sitten vuorossa iltanuotio! Kaikista parasta iltanuotiossa on mielestäni yhdessäolo, ohjelmat ja laulut. Aluksi kemiläiset esittivät jonkinlaisen taikurishown. En muista, mitä siinä tapahtui, mutta se oli ihan hyvä. Tykkäsin. Sitten tuli meidän vitsikilpailun vuoro. Kilpailijoita oli viisi. Ensimmäinen vitsi ei ollut oikein hyvä: -Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? -Molemmat ovat jylsijöitä! Seuraava vitsi oli hyvä: -Mitä turkkilainen tekee jalkapallo-ottelun puolivälissä? -Perustaa jalkapallokentälle kebabkioskin. Ei se varmaan noin mennyt sanasta sanaan. Se vitsi voitti itse asiassa koko kilpailun. Toinenkin vitsi voitti: -Aleksi (Tällainen sisäpiirin vitsi, eli jos et ole partiossa, et ymmärrä sitä.).
Oli siinä myös "Minä rakastan sinua", leikki ja kilpailu, missä piti tuoda haluttu esine kilpailun vetäjälle.
Pienen iltahartauden jälkeen sai jäädä paistamaan vaahtokarkkeja ja makkaraa nuotiolla.

 Ilta oli mitä kaunein. Aurinko heijasti säteitään pimenevään metsään.

 

                                                                                                                                                                        Seuraavaksi paistoin lättyjä, mutta mikä kummallisinta, minua ei väsyttänyt olleenkaan, ei yhtään. Niinpä valvoin koko yön kavereitteni kanssa  kodassa. Eipä siinä mitään. Tosin menin nukkumaan joskus kolmen aikoihin, koska suurin osa oli hiljaa ja kaksi muuta pitivät tuijotuskilpailua. Heräsin siinä aamu kuuden aikoihin ja palasin kotiin. Oli siellä vielä pari tyyppiä hereillä. Myöhemmin  päivällä oli sitten leirin purkaus, siivoaminen ja siinä se leiri sitten menikin. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen leiriin. Se oli ehdottamasti paras kesäleiri, missä olen ikinä ollut! Kiitos kaikille leirillä mukana olleille.

Seuraavaan kertaan :D

 

Murina 4/5 Leiriolympialaiset

Murina 4/5 Leiriolympialaiset
Keittiövuorosta myöhästymisen seurauksena, minulle koitui puurokattilan tiskaus. Se onnistui ihan hyvin, mutta kaikista nolointa oli huomata, että minä olin lappilaisista tarpojista  ja sitä vanhemmista AINOA, joka nukkui kämpässä peläten ukkosta. Tai en minä sitä varsinaisesti pelännyt, ehkä vähän. No muuthan nukkuivat tietysti kavereidensa kanssa ja minä yksin, eli ei ihme, jos pelottaa. Seuraavaksi oli luvassa kulttuurien kohtaamista. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Jokaisen ryhmän piti kehittää yhteinen kommunikointikieli ryhmän jäsenten välillä. Meidän ryhmän kieleksi tuli Lapin murre. Se on erittäin kaunista: Mie, sie ja lampaanpie ;).
Siinä oli tarkoituksena  siis saada toiselta ryhmältä mahdollisimman kauniita ja värikkäitä ilmapalloja. Toisen ryhmän kommunikointikieli oli englanti. Me saimme meidän halajaman punaisen ilmapallon, mutta yksi älypää meni hajottamaan sen. Se oli hieno pallo :(.
Jouduimme kehittämään ryhmäämme hätähuudon:- Ei helvetti! Se merkitsi sitä, että oli kokouksen paikka. Loppujen lopuksi sitten saimme ne meidän pallot sieltä, ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
Ruokailun jälkeen oli luvassa solmujentekoa. Itellä se menee niin, että muistan ne vain hetken. Myöhemmin ne sitten unohtuu.
Sitten oli luvassa leiriolympialaisten suunnittelua. Minä sain pidettäväksi huutojuoksun. Huutojuoksun säännöt ovat erittäin yksinkertaiset. Jokaisen ryhmän jäsenistä pitää juosta niin pitkälle, ettei jaksa enää huutaa. Heti, kun huuto loppuu tai ei pysty enää hengittämään, täytyy pysähtyä. Selitin nämä säännöt jokaiselle rymälle. Lisäsin vielä, että kun sanon 'nyt', saa juosta. Muuten ei! Kaikki tietysti oletti, että teen jälkeen tulee nyt, mutta ei tullut. Ei, ei tullut. Sen jälkeen tuli: 'Ei vielä'. Heti kun olin sanonut ei vielä, niin ensimmäinen juoksija oli jo täydessä vauhdissa, vaikken sanonutkaan nyt. Myönnetään, ehkä se oli vähän ilkeää, mutta kyllä huutojuoksu onnistui kaikilta ihan hyvin. Koko ajan tuli parempia ja vain parempia tuloksia. Viimeisessä ryhmässä eräs aikuinen ei ollut ilmeisesti juossut ennen huutojuoksua, sillä hän jatkoi huutojuoksuaan, vaikka oli hengittänytkin välillä. Annoin hänelle tällä kertaa armoa ja hyväksyin juoksun. Viimeinen ryhmä voittikin koko leiriolympialaiset, tosin minulla oli siinä sormet vähän pelissä.
Mitä mieltä te lukijat olette huutojuoksusta ja leiriolympialaisista? Kertokaa siitä kommenteissanne, olis kiva kuulla :)
Seuraavaan kertaan sitten.

Moi! Tällä kertaa on luvassa Halloweeniin liittyen hirvittävän pelottava ja hauska sarjakuva: Honkamaan Janne! Mitä tapahtuukaan, kun vanha legenda herätetään kuolleista...?
NAUTTIKAA!!!!!!!!!!!!!

Murina 2014 3/5: Elämäni kamalin yö

Päivä oli 1. elokuuta. Kello oli jotakin vähän yli 12 aamuyöllä. Heräsin siihen, kun teltan katosta alkoi kuulua hirveää rapinaa ja kolketta. Kun katsoin ulos, siellä satoi pingispallon kokoisia rakeita. Sade ei kestänyt kauan. Kun palasin telttaani ulkona käytyäni, niin alkoi aivan mahdoton jyrinä. Taivas liekehti. Se löi tulta. Yläpuolellamme kaikui kuusikossa ääni totuuden. Joka puolella salamoi ja jytisi. Se oli ihan hirveää. Meno oli kuin Toisessa Maailmansodassa(Kuvainnollisesti.).
Lapsia parkui. Minua pelotti. Olin yksin. Vinguin, mutta ei sekään auttanut. Otin pari rohkaisuryyppyä, ja se auttoi. (Se oli Jaffaa, ei alkoholia.)
Ukkonen hellitti, mutta vain hetkeksi. Kohta alkoi taas ihan mahdoton jytinä. Naapuriteltan isäntä kävi hakemassa pienokaisensa nukkumaan kämpän lämpöön. Myös suurin osa keminmaalaisista seikkailijoista halusi mennä nukkumaan kämppään. En itsekään vastustanut ajatusta. Niinpä kokosin kaikki lippukuntamme seikkailijat kokoon, koska kaikki, jotka halusivat nukkumaan kämppään, pääsisivät sinne. Yksi seikkailija ei halunnut lähteä. Olisin jäänyt nukkumaan omaan telttaani, että se ei olisi yksin, mutta muut seikkailijat halusivat, että minäkin tulisin kämppään. Siispä otin vielä yhden seikkailijan mukaan, ja niin meillä oli koko kööri koossa. Sitten lähdimme nukkumaan kämpän lämpöön ja turvaan. Hyvin siellä sai nukutuksi. Kun heräsin, kello oli kahdeksan. Muistin, että minulla oli tänään yksi juttu, mikä piti hoitaa ja niin olikin! Nimittäin kyökkivuoro, ja minun olisi pitänyt olla keittiökatoksella puoli kahdeksalta. Seurauksena oli (ihan oikein), aina yhtä ihana ja mukava puurokattilan tiskaus. Oli se ihan mukavaa, ja kyllä mä ansaitsin sen. Myönnetään, olen pelkuri, mutta olin yksin! Jos siinä olisi ollut joku kaveri nukkumassa samassa teltassa, niin ei se sitten olisi ollut niin kamalaa, mutta minkäs teet! Siitä, mitä leirillä seuraavaksi tapahtui, tulee juttua joskus lähiaikoina.
Hyvää yötä! Tilatkaa, lukekaa, jakakaa, kertokaa kavereille ja voikaa hyvin. :)

Murina 2014 2/5

Heipparallaa vaan! Jatketaas siitä, mihin jäätiin. Myöhemmin illalla oli suofutisturnaus. Suofutis on mielestäni paljon helpompaa kuin tavallinen jalkapallo. Toisaalta se saattaa johtua ehkä siitä, että pelaat pienempiä vastaan. Joukkueita oli neljä. Mun joukkueen nimi oli Nössikät. Joukkue koostui enimmäkseen Keminmaan Kivekkäistä. Oli siinä muutama Muhoslainenkin. Ensimmäinen pelimme alkoi hyvin. Hallitsimme aluksi peliä ihan hyvin. Paikkoja oli vaikka millä mitalla, mutta potkaisin aina ohi. Sitten koitti se kömmähdys, minkä seurauksena vierasjoukkue siirtyi 1-0 nolla johtoon. Vieraitten riemua ei kestänyt kauan, sillä kohta tuli 1-1 tasoitus. Joukkueemme ehdottomasti paras hyökkääjä, Aapo, sai pallon itselleen ja pisti pallon maaliin. Vielä oli paikkoja, mutta peli loppui kesken. Pelin lopussa ei nähty maaleja, mutta valitettavasti erotuomari oli eri mieltä :(. Hän tuomitsi vierasjoukkueelle 2-1 voiton, mikä oli ehdottomasti väärin. Vierasjoukkue ei tehnyt toista maalia. Protestiksi haukuin erotuomaria homoksi, mutta hän vain totesi tyynesti: - Kiitti, Pekka. Noh, ei voi mitään. Edessä oli siis pronssipeli. Vastustajamme oli kokenut 3-2 tappion. Ottelu alkoi dramaattisesti. Minut siirrettiin maaliin, eikä siinä mennyt kuin 10 sekuntia, kuin vierasjoukkueen tervolalaistähti sai iskeä pallon tyhjään maaliin, minun töppäilyni seurauksena. Äkkiä kuitenkin maalivahdin vaihto ja peli oli 1-1. Sain syötettyä pallon laitahyökkääjälle, joka teki komean maalin. Seuraavaksi sain minä namutella! Sain riistettyä pallon maalivahdilta ja iskin Nössikät 2-1 JOHTOON!!!!!!!!!!!!!! Tuuletukset vielä päälle. Joukkueemme paras hyökkääjä, Aapo teki kaiken kunniaksi vielä hattutempun ja peli oli 5-1. Valitettavasti tuli taas jostain ihme syystä maalivahdin vaihto, ja vierasjoukkueen tervolalaistähti kavensi 5-2:n, mutta se ei riittänyt. NÖSSIKÄT VOITTI PRONSSIA! Mulla on vieläkin tallessa se mitali, minkä saimme sieltä. Se oli niin mahtavaa. Sitten koitti loppuottelu: Johtajat vs. Skidit(Ensimmäinen vastustajajoukkueeme.)Ihme kyllä, Skidit voitti finaalin 1-0. Johtajat koostuivat aikuisista, ja heidän pelinsä näytti naurettavalta(Ei millään pahalla heitä kohtaan.).Kaikki oli hyvin, mutta yksi ongelma oli vielä... Yksi partiolainen oli mäen päällä suokentän vieressä, missä hän ei olisi saanut olla. Nauroi vain, kun häntä komennettiin. Ei se sieltä alas tullu, vaikka ois pitänytkin. Noh, elämä on. Sitten sai mennä uimaan. Mua laiskotti sen verran, että päätin mennä ihan vaattesillani uimaan. Oli kuitenkin lämmin ilma, eli kyllä ne kuivui. Myöhemmin illalla kodassa, kerrottiin kummitustarinoita ja muita pelottavia juttuja. Ihan huvin vuoksi. Ensimmäinen stoori oli tällainen: Joskus 2000-luvun alussa Keminmaan Kivekkäät olivat olleet leirillä. Keskellä yötä kuului laukauksia. Tavallisesti sieltä ei kuulu(Varsinkaan kesällä.), eli kyllähän sitä säikähtää. Johtaja oli käynyt sitten katsomassa mistä kiikastaa, niin siellä oli ollut joku metsästäjä vain metsällä. Ei siis mitään vaaraa. Seuraava kummitusjuttu oli Päätön Saamelainen. En muista ihan tarkkaan miten se meni, mutta siinä oli joku päätön saamelainen tullu jonkun pojan mökille etsimään päätään. Sitten kerroin tällaisen jutun: Joku vanha juoppo joskus muinoin oli kävelemässä hautuumaan vierestä. Huusi siinä sitten vasitella, että nouskaa kuolleet. No, ne kuolleet olivat sitten nousseet ja lähteneet sen juopon perään. Se juoppo oli sitten anonut armoa ja ne kuolleet palasivat kiltisti hautoihinsa. Sitten mulla tuli mieleen sellanen juttu, kun joku naikkonen oltiin surmattu, lähellä isoa kiveä. Se kivi oli värjäytynyt siitä naisen verestä punaiseksi. Se kivi oli sitten pistetty jonkun kirkon seinään. Joku selitti sitten tarinan riivatusta nukesta. Jossain päin Rovaniemellä oli uponnut kauan sitten ambulanssi, mistä levitettiin pelottavia huhuja. Oli niittä juttuja vaikka minkälaisia, mutta mua alkaa pikku hiljaa pelottaa ja huomenna pitäs mennä takas lukioon opiskelemaan, eli lopetan tältä erää. Palaillaan! Lisää taas huomenna.

Murina 2014 1/5

Jälleen koitti se aika, kun pääsin mieliharrastukseni pariin: partioon! Heinäkuun lopussa järjestettiin Murina-kesäleiri Honkamaassa. Siellä piti nukkua omissa teltoissa, eli minulle piti ostaa tietenkin teltta sitä varten. Hyvä teltta ostettiinkin. Sellainen Haltin kahden hengen oranssi teltta. Kun kamppeet oltiin pakattu, lähdettiin sitten Honkamaahan. Honkamaa on ehdottomasti yksi maailman kauneimmista paikoista. Siellä silmä lepää. Siellä on vihreää, siellä on elämää ja siellä on luontoa silmänkantamattomiin. Perille päästyäni pystytin teltan. Alkajaisiksi kysyin meidän lippukunnan vaeltajalta, oliko siellä muita tarpojia kuin minä. Hän vastasi, että minä olin ainoa. Hetkinen? Minäkö "ainoa" tarpoja koko leirillä?! Selvisi sitten, että olin ainoa tarpoja Keminmaan Kivekkäistä. Olihan siellä muitakin tarpojia, mutta eri lippukunnista. Tiedosta huojentuneena läksin katselemaan ympärilleni. Löysin kaverini(Joka on myös partiossa, mutta oli tällä kertaa töissä leirillä.), joka oli pystyttämässä telttaansa. Oli kaatunut mopolla ja loukannut polvensa, mutta oli muuten kunnossa. Leirille tuli ihmisiä Keminmaasta, Tervolasta, Kemistä ja Rovaniemeltä. Sattui tulemaan myös Muhokselta, Muhoksen metsänkävijöitä. Sitten koittikin leirin avajaiset. Avajaisiin kuului sellaisena perinteenä lipunnosto. Minun tehtäväni lipunnostossa oli pidellä lippua, samalla, kun toinen hiivasi sen ylös. Sen jälkeen leirinjohtaja toivotti leiriläiset tervetulleeksi leirille ja kertoi säännöistä. Leiriläisten piti muodostaa myös keittiöryhmät ruuanlaittoa varten. Meidän ryhmän nimeksi tuli Vilkkaat Kärpät, joka herätti muissa hilpeyttä. Itse en huomannut siinä mitään erikoista. Se taas kertoo siitä, että minä olen urpo, eli en tajunnut vitsiä, tai sitten koko jutussa ei ollut mitään hauskaa. Se vaan sattui kuulostamaan hauskalta. No, en tiiä.

Honkamaan kämppä. Taustalla näkyy keittiökatos. Seuraavaksi olikin luvassa ikäkausiohjelmat. Meidän tarpojien ja samoajien tehtävän oli tehdä apinansilta. Apinansilta on silta, joka on tehty yhteen punotuista naruista. Sen avulla voidaan mennä joen toiselle puolelle. Aluksi ruvettiin tekemään siansorkkia. Siansorkka on yksinkertainen, mutta monikäyttöinen solmu, jolla voi vaikkapa kiinnittää pienen veneen, ripustaa lepuuttajan tai kytkeä köyden pollariin, kaiteeseen taikka renkaaseen, kunhan veto kohdistuu kiinnityskohtaan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. SOLMIMINEN 1. Vie köydenpätkä paalun ympäri kierteeksi ja jatka vetämällä köyden irtopää kiintopään yli. 2. Vie irtopää vielä kerran paalun ympäri ja tee tämä toinen kierros samaan suuntaan kuin ensimmäinen. 3. Pitäen köyttä yhdensuuntaisena ensimmäisen kierroksen kanssa, pujota irtopää toisen kierroksen ali. Kiristä solmu vetämällä irtopäästä ja kiintopäästä. Lähde:http://fi.scoutwiki.org/Siansorkka

Siansorkka. Siinä sitten solmittiin ties kuinka monta siansorkkaa. Siansorkkien jälkeen oli vuorossa väittelyä. Minun aloitin väittelyn ensin. Väittelin yhden muhoslaisen kanssa lehmistä. Siitä mikä lehmissä on hyvää ja mikä huonoa. Olin aluksi lehmien puolella. Kehuin lehmiä siitä, että niistä saa maitoa, ne ovat söpöjä, ja ovat muutenkin hienoja elukoita. Sitten tuli vuoronvaihto. Tiuskaisin suoraan, että lehmät ovat perseestä(Ei nyt oikeasti, mutta niitä piti vastustaa.). Se sitten riitti vastaväittelijäni hiljentämiseksi. Väittelimme ryhmittäin myös ydinvoimasta, adoptiosta ja vaikka mistä. Väittelyn jälkeen meidän piti rakentaa ruokakatos. Ihme kyllä, se pysyi pystyssä! Kaverini kutsui sitä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Meidän ylväs ruokakatos(Joka PYSYI pystyssä.). Ruoka laitettiin trangialla, mikä on tosi helppoa. Se on ehdottomasti maailman yksinkertaisin ja helpoin tapa laittaa ruokaa. Sitten koitti trangian tiskaus, mikä on myös tosi mukavaa(Mielestäni.). Ruokailun ja tiskaamisen jälkeen oli luvassa Afrikan tähteä. Sitä pelattiin siten, että ympäri Honkamaata oltiin kätketty lappuja, missä yhdessä oli Afrikan tähti. Jos lapussa ei ollut Afrikan tähteä, joutui kantamaan puita saunaan. En löytänyt Afrikan tähteä, mutta sain vietyä aika monta kuormaa saunaan. Myöhemmin saunottiin ja syötiin iltapala. Iltatoimien jälkeen tuli vielä istuttua jonkin aikaa kodalla, kunnes johtaja käski meitä poistumaan. Pelasin vielä yhden erän paskahousua kavereitteni kanssa ja voitin! Se oli ainoa kerta, jolloin olen voittanut paskahousussa. Toiset luulivat, että bluffasin, mutta en mie sellaista. Sattui vaan olemaan hyvät kortit. Sitten alkoi ramaisemaaan niin paljon, että päätin mennä nukkumaan. Olen nukkunut aina tosi hyvin teltassa ja makuupussissa(Suurjuhlassa se ei oikein onnistunut.). Seuraava aamu valkeni sateisena ja harmaana. Aurinko ei pilkistänyt. Aamun jälkeen sitten rupesi satamaan. Satoi niin rankasti, että hain liiteristä pressun, minkä laitoin telttani päälle, ettei se kastuisi.

Honkamaa sateen vallassa.

Kun sade viimein hellitti, lähdimme viemään Apinansiltaa Akkunusjoelle. Se silta oli muuten valmis, mutta se ei ollut vielä paikoillaan. Toiset lähtivät viemään sitä joen toiselle puolelle, kun taas minä jäin muiden kanssa pitämään sitä kiinni, ettei se karkaisi mihinkään.

Sillä aikaa, kun värkkäsimme sillan kanssa, jotkut tarpojista etsivät sammakoita. En tiedä, miksi. Oiskohan joku niistä sammakoista, ollut satumainen prinssi? No, siitä ja kaikesta muusta sitten huomenna.

Eesti, Eesti, Eesti, kaipan sinne p*rk*l**sti.

Riparin jälkeen pääsin vihdoinkin kotia! Unirytmi oli mennyt vähän sekaisin, mutta muuten jaksoin ihan hyvin. Sitten oli tietysti konfirmaatio, missä olin mukana toivottamassa onnea riparilaisille ja sen jälkeen oli rippiralli. Tarjoilu oli erittäin hyvää.
 Heinäkuun puolessa välissä meidän oli tarkoituksena käydä sukulaisten luona Etelä-Suomessa. Niin kävimmekin, mutta löysimme itsemme pian Viking Linelta, joka oli lähdössä Viroon. Sitä ennen en ollut käynyt Virossa kertakaan. Ajattelin Eestinlaivasta, että se  olisi täynnä suomalaisia, joilla olisi kärryt täynnä viinaa. Ei ollut, ainakaan vielä. Eihän se laiva vielä edes ollut Virossa. Laivalla kohtasimme pari lapinkoiraa, jotka olivat menossa koiranäyttelyyn. Toinen koirista oikein esitteli itseään ohikulkijoille. Oli kuulkaas niin sööttinä, että. Toinen koira taas katsoi alta kulmien, ikään kuin peloissaan. Koiria siellä oli aika paljon. Kissoja en nähnyt yhtään.

 
 

Kuva laivan kannelta. Sää oli mitä kaunein.

Kannella kävelyn jälkeen menimme syömään ja Tax-Free kauppaan. En ostanut sieltä vielä mitään.

Yövyimme täällä.

Aamudarra.

Olisipa meillä Suomessakin tällaiset miesten vessat.

Jonkun rikkaan eestiläisen hieno Lamborghini. Ei siellä Virossa tapahtunut oikeastaan mitään hauskaa, tai jännää, mistä voisin kertoa teille. No, tapahtui siellä yksi juttu! Nimittäin, siellä hotellissa, missä me yövyttiin oli kylpylä. Siellä oli jos jonkinlaista laitetta ja elämystä. Oli porealtaita, suolasauna, mineraalisauna, savusauna, ja ennen kaikkea: SAUNA! Mutta siinä oli yksi huono puoli. Se sauna oli itessään hieno rakennus, ei siinä mitään, mutta se löylykauha... Olisittepa nähneet sen! Se löylykauha, millä heitetään vettä, niin se kauha siinä, oli MUNAKUPIN kokoinen!!!!!

Se oli vielä paljon pienempi kuin tuo! Niin yritä tuolla heittää sitten löylyä. No, minä sitten aloin siinä heitellä löylyä ja se onnistu ihan hyvin, kunnes siihen tuli sitten joku venäläinen selittää jotakin, mistä mie en ymmärtänyt yhtään mitään. Se heilutteli siinä käsiään ja urahteli, kuin luolamies. Sitten mun serkun poikakaveri sanoi mulle, että heittäisin sillä ämpärillä vettä kiukaaseen. Olisin minä heittänytkin, mutta se ämpäri sattui olemaan kuuma. Sanoin sille venäläiselle, että:- It's hot. -Aah, venäläinen vastasi. Se alkoi taas selittää jotakin, enkä ymmärtänyt yhtään mitään, mutta onneksi sentään serkkuni poikakaveri ymmärsi. Hän tulkkasi minulle, että heittäisin löylyä kiukaalle pujotellen. Siis siten, että sitä vettä menisi joka puolelle kiviä. Se onnistui ihan hyvin. Lopulta mie kyllästyin siihen ja läksin pois. Viron reissu onnistui ihan hyvin. Viro on hieno maa, ja siellä asuu hienoja ihmisiä. Ostin itelle sieltä nahkatakin ja aurinkolasit.

Nahkatakkinen poika. Seuraavalla viikolla oli sitten luvassa partioleiri!!!!!!!!!! Siitä sitten ensviikolla! See you, readers!

Paluu arkeen ja riparille

Kun olin tullut Suurjuhlasta kotiin, nukahdin melkein saman tien. Heräsin joskus klo 11. Herättyäni rupesin pelaamaan Änäriä(NHL.), mutta siitäkään ei tullut mitään. Ajatukseni oli vielä eilisessä Suurjuhlassa(Ja ovat vieläkin.). Päätin jatkaa nukkumista, mutta juuri kun pääsin takaisin sänkyyn, kännykkäni alkoi soida. Se ei ollut äiti, isä, puhelinmyyjä, eikä kukaan kavereistanikaan. -Pekka Luokkala, vastasin. Siellä oli eräs seurakunnan työntekijä, joka ihmetteli, miksen ollut isospalaverissa. Missä isospalaverissa, mietin. Sitten tajusin! Olin lupautunut isoseksi kolmosriparille ja olin unohtanut koko jutun. Niinpä puin vaatteet päälle, ja pyöräilin hikihatussa Vanhaan Pappilaan, minne on meiltä 7km. Muut olivat jo paikalla. Siellä oli jo päätetty ryhmien nimiksi näyttelijöiden sukunimet. Kahden muun ryhmän nimet olivat Stallonet ja Carreyt. Päätin antaa ryhmälleni nimeksi Franze´nit(Peter Franze´nin mukaan.). Sen jälkeen käytiin läpi ohjeet saunan lämmittämisestää, säännöistä, ja ryhmien jäsenten nimet. Seuraavalla viikolla se ripari sitten alkoi. Viikko metsässä 15-vuotiaitten nuorten kanssa. Bussi odotti jo Keminmaan Seurakuntakeskuksessa, mistä matkamme alkoi kohti Honkamaan Leirikeskusta. Bussissa odottivat kaverini, ja aloimme keskustelemaan jalkapallon mm-kisoista ja mökkeilystä. Pian olimmekin jo Honkamaassa. Perille päästyämme etsimme itsellemme nukkumapaikat. Tytöt ja pojat nukkuivat eri huoneissa. Itse valitsin saman nukkumapaikan, kuin viime vuoden riparilla.

Siinä todiste. Seuraavaksi oli luvassa lipunnosto. Olen hyvä lipunnostossa, mutta lipunlaskussa lipun viikkaamisessa olen huono. Viime vuonna muut joutuivat odottamaan ainakin 5 minuuttia, kunnes sain parini kanssa viikattua lipun. Ruokailun yhteydessä jaettiin ryhmien tehtävät. Minun ryhmäni tehtäväni oli saunan lämmittäminen. Olin sillä riparilla ainoa, joka onnistui saamaan palohälyttimen ulvomaan, samaan aikaan, kuin lämmitin saunan. Tulipaloa ei tullut onneksi.:) Muita ryhmätehtäviä olivat aamujumiksen suunnittelu, luokan järjestäminen, ruokasalin siivoaminen ja vessan siivoaminen. Aamujumiksessa piti suunnitella seuraavan aamun jumalanpalvelus. Virret, kuka lukee evankeliumin jne. Kun meidän ryhmällä oli vuorossa aamujumiksen suunnittelu, minun piti sillä aikaa, kun riparilaiset puhuivat jumiksesta, siivota roskat lattialta. Omasta mielestäni onnistuin siinä hyvin, mutta pastori ei ollut samaa mieltä kanssani. Hän näytti minulle kädestä pitäen, miten "siivotaan". Ei se paljon eronnut minun siivoamisestani. Sillä aikaa, kun riparilaiset olivat oppitunneilla, me isoset kävimme läpi raamatturyhmien aiheet ja mietimme iltaohjelmaa. Keksimme, että jokaisessa iltaohjelmassa vierailisi yksi hahmo. Minä sain kunnian olla ensimmäinen vieraileva tähti: SHEIKKI!

Seuraava hahmoni oli Rakkauden enkeli, mutta kaikista suosituin hahmoni oli ehdottomasti Musta lihaksikas orja Omar.

Olin useaan otteeseen riparilla ilman paitaa.

Omar innoissaan!

Omar ilman meikkiä ja partaa.

Omar miettii.

Omarin wcselfie. Kun oli raamatturyhmämme aika, joskus se meinasi mennä pelleilyksi, mutta minulla oli tilanne hallinnassa. Saatoin lukea joskus väärin, tai oli muuten hauskaa. Myöhemmillä raamatturyhmillä pastori hermostui nauramisesta sen verran paljon, että liittyi mukaan raamatturyhmäämme. Silloin se ei ollut enää yhtä hauskaa. Vapaa-ajalla tuli sitten lentopalloa ja frisbeegolfia. Kaikki pojat pelasivat lentistä, mutta tytöt eivät olleet yhtä innostuneita siitä. Pingiksen peluu oli myös suosittua poikien keskuudessa. Sitä, mität tytöt tekivät, en tiedä. Todennäköisesti näpläsivät kännyköitään. Ripari onnistui muuten hyvin, mutten yhtenä meinasin KUOLLA. Ihan oikeasti. Oli ruoka-aika ja olimme syömässä. Muistelimme eilistä vierailupäivää, jolloin yhden riparilaisen mummo oli esittänyt pörräävää ampiaista. Nauroin sille, mutta minulla sattui olemaan juuri silloin ruokaa suussa... ja tukehduin. Yhtäkkiä en saanut yhtään happea! Ryntäsin lattialle ja yskin yskimistäni, mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki tuijottivat minua kauhuissaan ja liikkumatta. Kun silmissäni alkoi sumeta, minulla oli vielä viimeinen mahdollisuus. Heittäydyin pöydälle pastorin ja kesäteologin eteen. Taoin rintaani, ja yritin näyttää heille, etten saanut happea. Vasta silloin he tajusivat! Kesäteologi takoi minua selkään niin kauan, kunnes happi alkoi taas virrata keuhkoissani. Pystyin hengittämään, mutta minulla oli tosi huono olo. Menin yrjöämään vessanpyttyyn rippeet pois, ja palasin syömään. Naamani oli melkein yhtä punainen, kuin Felix-Pullo. Silloin ei enää naurattanut. Ääneni palasi kuitenkin illan kuluessa, ja olin taas oma itseni. Kiitos Jumalalle!(Ja enkeleille.) Kaikista kauheinta riparilla oli aamuherätykset. Kuvittele, että olet vielä sikeässä unessa, kunnes... Alkaa kuulua linnunlaulua. Sitten alkaa kuulua jonkun leffan tunnusmusiikki. Esimerkiksi X-Men Theme. Sitten alkaa kuulua jonkun virren hevi-tai gospelversio. Sen jälkeen se kaikista kauhein. Ovi narahtaa hiljaa raolleen, pastori astuu sisään ja lausuu:- Hyvää huomenta. Tervetuloa uuteen päivään, viimeinen leiripäivä. Katsokaas nyt, ilma näyttää raikkaalta, siellä aurinko pilkistelee... - Ei se siltä näytä, sanoin. - Mitä? - Ei se siltä näytä. - Ai näyttää, että on raikas, vai ole raikas? - Näyttää, että on raikas, mutta näyttää, ettei ole aurinkoista. - Jaahas, no me pääsemme tutustumaan siihen ihan pian henkilökohtaisesti... Jne. Miltä kuulosta? Eikö olekin kiva herätys? Tuota joutui sietämään sitten 7 päivää. Mutta loppujen lopuksi leiri meni kaikkien osalta hyvin. Tässä vielä kuvia leiriltä.

OLE HILJAA(Sisäpiirin vitsi.)!

Selfie

Honkamaan leirikeskus.

Tämä ei ole photoshopattu.

Sisilisko ihan ilmielävänä!

Kukkaispoika. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!