So boring... Elämää lukion ja Partion välillä : Partiodarra

Pidin HC-Partiolaisten Facebook-ryhmässä pienen kyselyn liittyen partiodarraan: Millaista se teidän mielestänne on jne... Vastauksen tunnistat lainausmerkeistä(") ja kursiivisesta kirjoitustyylistä. Vastauksista löytyi monia yhteisiä piirteitä, joista yleisin oli väsymys. Sitä ennen, mitä on "partiodarra"?

Partiodarra

Onko partiodarraa olemassa? "On. Se on hyvinkin paljon totta ja todellista. Partiodarrassa yhdistyvät usein järkyttävä väsymys, joka aiheutuu liian lyhyistä yöunista, kun olet valvonut kavereittesi kanssa, ja normaalia aktiivisemmasta elämänmenosta leirillä."
"Partiodarra on parhaimmillaan tai pahimmillaan leirin viimeisen valvotun yön jälkeen. Sen voi saada toki viikonloppuretkeltäkin, jos seura on valvomisen arvoista."
"Itselläni ainakaan partiodarra ei ole aina niin positiivinen asia. Sen saa joko liian pitkästä koulutuksesta tai leiristä, missä tuntuu, että johtajistoa joutuu vetämään kuin kiveä perässään. Välillä partiodarra tuntuu samalta kuin liian kova baari-ilta; aamulla kotiin päästyä vain lagaa (on kotona tekemättä yhtään mitään) ja ajattelee: "Ei ikinä enää... Ennen seuraavaa kertaa." Partiodarra tulee siis turhautumisesta ja väsymyksestä."
"Partiodarra. Se hetki, kun pitkän projektin ja rutistuksen jälkeen kaikki on valmista, kamat huollettu ja palautettu, tiimiä kehuttu ja kotiovi sulkeutuu."
"Mun mielestä partiodarra iskee aina jonkin positiivisen kokemuksen, kuten pitkän ja antoisan kurssi/semma-viikonlopun jälkeen, kun on saanut mahtavia ideoita ja vinkkejä."
"Partiodarra on kamalaa ja ihanaa."

Väsymys
"Partiodarrassa yhdistyy usein järkyttävä väsymys, joka aiheutuu liian lyhyistä yöunista, kun olet valvonut kavereittesi kanssa, ja normaalia aktiivisemmasta elämänmenosta leirillä."
Varsinkin isoilla leireillä, esimerkiksi Roihulla kavereiden kanssa tuli tosiaan valvottua aika paljon. Yksi merkittävä syy siihen kavereiden lisäksi oli Club Encore, jossa bailattiin kuin viimeistä päivää dj:n soittaessa. Encoren musiikki ei kuitenkaan uniani häirinnyt, sillä telttaan päästyäni simmahdin kuin saunalyhty.
Saunalyhtynä simmahtamiseen vaikutti normaalia aktiivisempi elämänmeno leirillä. Jos sinulla oli Roihulla pesti, niin sitten olit pestissä ja teit sinulle tarkoitettuja hommia. Silloin kun oli vapaa-aikaa, niin saatoin käydä ostamassa pehmiksen ja kahvia, käydä käppäilemässä leirisuoralla erilaisten pisteiden luona, käydä saunomassa, tai sitten olin omassa savussa(kylässä), ja olin kavereiden kanssa jossakin. Tylsää oli aika harvoin, ja illalla olin tietenkin todella väsynyt.
Jos sinulla alkavat koulu tai työ heti leirin jälkeisenä päivänä ja univelkaa on tullut, kouluun ja töihin meneminen saattavat tuntua seuraavalta:"Kamalaa on se, kun herää maanantaiaamuna puoli seitsemän kouluun univajeen kanssa(ei tunnu yhtään hyvältä)." Kokemuksesta tiedän, että ei tunnu.
Lokakuun lopulla 2015 Riihimäellä järjestettiin SamoajaExplo. Me, jotka tulimme Lapista, matkustimme Riihimäkeen ja sieltä takaisin Kemiin yöjunalla. Paluumatkalla juna oli Kemissä joskus kuuden aikaan aamulla. Olin rättiväsynyt, koska junaradan kiskot kolisivat kuuluvasti korviini, kun yritin saada unta hytissäni. Lukiossa taisin torkkua neljäsosan äidinkielen tunnista, mutta kyllä siitä selvittiin. Seuraavana päivänä kunnon unien jälkeen pysyin hereillä koko koulupäivän!
Kaikista väsynein partiodarra oli Operaatio Paijerin jälkeen. Vietimme melkein 2 viikkoa Bayernissa, Saksassa yhdessä saksalaisten nuorten kiipeilyjärjestön kanssa(reissu oli oikein onnistunut). Tulimme Suomeen myöhään lauantai-iltana. Yöllä vaihdoimme junaa Tikkurilassa ja Tampereella. Junassa oli aika lämmin, eikä siinä junan penkillä parhaimpia mahdollisia yöunia saanut. Sunnuntai menikin vuoteella maatessa ja yhteiskuntaopin kokeeseen lukien.

Tyhjyys

"Paskaiset kamppeet pitäisi purkaa kassista, pitäisi mennä suihkuun jne, mutta kaikki tuntuu niin tyhjältä. Ei se(leiri) vielä voi olla ohi."
Ei se hyvä ruoka, ärsyttävät sääsket, lipunryöstö, uudet kaverit ja sauna voi vielä olla ohi. Kyllä ne voi. Jos leiri on jostain syystä huono(ruokaa eivät söisi edes siat, sää on surkea, ohjelma on syvältä jne...), sitä vain toivoisi, että leiri menisi mahdollisimman nopeasti ohi ja pääsisi kotiin nukkumaan. Jos leiri on taas hyvä(ruokaa söisi jopa Gordon Ramsay, sää on hyvä, ohjelma on parasta, on mahdollisesti saanut leiriheilan jne...), sitä vain toivoisi, että leiri sujuisi mahdollisimman hitaasti ja ei pääsisi kotiin nukkumaan.
Hyvän leirin loputtua kotiinlähtö tuntuukin usein vaikealta(toisin kuin ei-niin-hyvän leirin loputtua). Kyyneleet pyrkivät väkisinkin valumaan silmistä maahan ikävän vuoksi. Näin kävi minulle esimerkiksi Roihulla kotiinlähtöpäivänä.
Roihulla olin saanut monia hyviä kokemuksia: pääsin esiintymään Stagella(päälavalla), sain uusia kavereita, pidin hauskaa, pesti oli mukava, jne... Suurimmaksi suruksi kotimatkalla minulle koitui tyttö, johon olin ihastunut. Ikävän lisäksi minua harmitti se, oliko siinä jutussa yhtään mitään. Pitikö hän minusta, kuvittelinko liikoja, oliko se pelkkää säätöä, vai oliko siinä loppujen lopuksi yhtään mitään? En minä tiedä, en ole varma. Jos siinä ei ollut yhtään mitään, parasta unohtaa koko juttu. Jos taas oli, niin se on sen ajan murhe.
Kotona ei sitten jaksa muuta tehdäkään kuin olla pahalla tuulella, ja ihmetellä vanhempien niin hyvää tuulta ja energisyyttä. Tosin jos oikein huono olo sattuu olemaan, niin kannattaa käydä vessassa; YSP-kurssin jälkeisenä päivänä minulta tuli vessaan yrjö, joka ei ollut Pyhä. Todennäköisesti olin tuolloin sairastunut.

Partiodarra-hyvä vai huono juttu?

Onko se partiodarra kaikesta väsymyksestään ja tyhjyydestään huolimatta niin hirveä juttu? Ei välttämättä.
"Toisaalta jos partiodarraa ei ole, ei tunnu siltä, että on antanut kaikkensa." Jonkinlainen partiodarra kuitenkin tulee leiristä kuin leiristä. Partiodarra ei silti aina ole paha. Se riippuu ihan leirin pituudesta ja siitä, mitä leirillä on ollut.

Palautuminen

Voiko partiodarrasta mitenkään palautua? Voiko sitä helpottaa? Voi.
"Partiodarraan toimii kyllä vanha kansanviisaus: sillä se lähtee millä se on tullutkin. Eli uuden madon laittamista koukkuun." Eli heti kun on mahdollisuus, mene koloukseen tai leirille: "...Sitten helpotti, kun pääsi edes nuotiolle istumaan illaksi lippukunnan leiripaikalle paistelemaan makkarat."
Kuinka kauan se palautuminen kestää? "Palautumiseen riittää pari päivää - pari viikkoa jolloin voi ajatella muutakin kuin partiota." Jos olet urheilija, esimerkiksi jalkapalloilija, niin käy vaikka kavereitten kanssa pelaamassa kentällä palloa. Jos taas pidät hevosista todella paljon ja ratsastat muutenkin, niin mene tallille. Itse innokkaana penkkiurheilijana seuraan NHL:ää, käyn lenkillä, ja satunnaisena pleikkarinpelaajana pelaan jotakin peliä(NHL-15, Lego Harry Potter jne...). Partiota en tuolloin ajattele, ja teen kaikenlaista muuta.
On myös muitakin palautumisvaihtoehtoja: "Ei siitä mitenkään muuten toivu kuin hyvillä unilla ja isolla kahvikupillisella." Tämä pätee hyvin viikonloppuretkiin. Isommista leireistä se taas kestää vähän pidempään: "Mulla se kesti useamman päivän, 4-5 päivää."
Itse sain pahimman partiodarrani tähän mennessä Roihulta, josta jo aiemmin kerroin. Palautumiseen meni viikko. Televisiosta pystyin innokkaana penkkiurheilijana onneksi katsomaan Rion olympialaisia, jotka eivät suomalaisittain mitalisateessa menneet, ja kohta alkoikin lukiossa jo abivuosi.

Pahimmat partiodarrat

Tässä muutama aika paha partiodarra:

"Roihulta sain pahimman. 15 päivää Evolla ja reilun vuoden prokkis teki tehtävänsä. Mm. huomaat, että tarjoot vasenta kättä kätellessäs sekä menet unissas kehittämölle ja kuuntelet kaverien keljuiluu, et mitäs teet elämälles Roihun jälkeen. Muutenkin tyhjä olo, kun yhteisölinen Roihu-kaupunki jäi taakse, ja tiesi, et tää on nyt tässä. Myös kisoista ja erityisesti YSPi-kurssilta jäänyt partsadarra yltää melkein tähän."

"Kamalin partiodarra oli Kilkkeen jälkeen. Tai kutsuin sitä kyllä post Kilke-depressioksi. Tuntui, että elämä muualla kuin telttakaupungissa on teeskentelyä. Tilannetta paikkaamaan ilmoittauduin elämäni ekalle maailmanjamboreelle. Hups!"

"Ehkä pahin partiodarra oli, kun oli elämäni ensimmäinen kamalin retki. Kokkasin itse lapsille ruuat, ja omat syömiset jäi vähän miten sattuu. Lähes kaiken tein yksin ja nukkunut en juuri yhtään.

Yhen yön ainoostaan oltiin, mutta mitään niin pahaa partiodarraa en ole ikinä kokenut.

Kotona tunteet purkautuivat, kun rikoin äidin erään lempimukin, jonka olin ostanut hälle synttärilahjaksi, ja nukuin suoraan vuorokauden ympäri. Siitä oppineena oli sen jälkeen aina yhteensä vähintään kolme johtajaa retkillä mukana.

Muitakin on tullut toki koettua, mutta en todellakaan muista, että mitä kaikkea. Nuorempana varsinkin kesäleirien jälkeen pari yötä tuli nukuttua kyllä erinomaisesti. Nykyään sitä osaa jo paremmin arvostaa unta myös leiriolosuhteissa, vaikka kavereita ympärillä ja päivät kaikki pesteissä."

Loppusanat

Kiitokset kaikille kyselyyni vastanneille Facebookin HC-partiolaiset-ryhmässä. Jos pidit tekstistä tai sinulla on jotain siihen sanottavaa/lisättävää, niin kommentoi ihmeessä. Tekstini saa myös jakaa ja halutessasi voit ryhtyä vakituiseksi blogini lukijaksi. Jos taas et tykännyt tekstistäni ollenkaan ja pidät sitä täytenä sontana, niin otan mielelläni risuja ja ruusuja vastaan.

Lopuksi vielä muutama partiodarra-kuva ja lähdeluettelo.

-Pegi