ÄLÄ OTA TÄTÄ TEKSTIÄ LIIAN VAKAVASTI.
Kuvittele olevasi vihreällä nurmikolla. Taivas on pilvetön, aurinko paistaa ja lämmintä on yli 20 astetta. Nautit lämmöstä ja rauhallisuudesta.
Yhtäkkiä eteesi tassuttelee kissanpentu. Sen nimi on Misse. Missellä on harmaat silmät ja harmaa turkki.
- Oijoijoi kun on suloinen kissa, hellanlettas sentään, ihastelet haltioissasi tätä suloista kissanpentua. Tai sitten minä ihastelen.
Mikä saa minut, 19-vuotiaan, jääkiekkoa intohimoisesti seuraavan, urheilevan, laulavan, piirtävän, kirjoittavan ja kahvia kovasti kittaavan lappilaispojan, lässyttämään tälle pienelle, mutta erittäin suloiselle kissanpennulle?
Mitä lässyttäminen on?
Mitä tämä ihmeellinen lässyttäminen oikein on? Onko se sellainen tunnetila, joka saa suuren, kauttaaltaan tatuoidun, lävistyksiä omaavan, pitkäpartaisen- ja hiuksisen, Metallicaa kuuntelevan ja Harrikalla ajavan keski-ikäisen miehen muistuttamaan naapurin mummoa? Ei ihan, mutta melkein. Älä huoli, minä voin selittää (tämä on siis kokonaan minun mielipiteeni, joten sinulla on täysi oikeus olla eri mieltä kanssani tästä asiasta).
Lässyttäminen on ihmisen mielessä tapahtuva tunnetilan muutos, joka muuttaa kaikki negatiiviset ajatuket positiivisiksi. Nämä positiiviset ajatukset näkyvät hyvin ihmisen toiminnassa: Ihminen saattaaa kyyristyä polvilleen ja hänellä on pakonomainen tarve kosketella käsillään tätä lässyttämisen kohdetta. Käsillä koskettelu voi olla esimerkiksi silittämistä tai hyväilyä.
Merkittävin lässyttämisen aiheuttama muutos ihmisessä on puheen muuttuminen normaalista ihastelevaksi ja leperteleväksi. Jos ihminen näkisi harmaan kissanpennun eikä lässyttäisi, hän sanoo näin: - Jaa, harmaa kissanpentu.
Jos ihminen näkisi harmaan kissanpennun ja lässyttäisi, hän sanoo näin: - Ai että, kun on suloinen kissanpentu. Oijoijoijoi kun oot ihana!! Mikäs sun nimi on? Haluatko kermaa?
Puheessa tapahtuu merkittävä muutos! Ei sanota vain kohteen nimeä, vaan tätä ihanaa ja herttaista yksilöä aletaan ihastelemaan, hyväilemään ja palvelemaan. Mutta mille me sitten lässytämme?
Lässyttämisen kohteet
Mille me ihmiset, jotka käymme koulut, menemme töihin ja myöhemmin perustamme perheen, lässytämme?
Ensimmäinen suosittu lässyttämisen kohde (mielestäni) on vauva. Vauva on ihminen siinä kaikista nuorimmalla iällä. Se on valmis uuteen elämään! Vauva oppii koko ajan uutta ja kulkee eteenpäin. Itse en muista vauva-ajoistani mitään. Olen kuullut, että olen itkenyt paljon ja maitoa kului monta litraa.
Toinen (ja se kaikista suosituin) lässyttämisen kohde on eläin. Eniten lässytystä eläimistä saavat eläinlapset, esimerkiksi kissan- ja koiranpentu.
Meillä on kotona kissa, tosin se ei ole enää pentu. Kissan nimi on Murre.
Vaikka vaalea lapinkoira suoraan sanottuna söpö ja mukava onkin, en lässytä sille paljon. Enemmän lässytän Murrelle. Miksi?
Ensinnäkin, Murre on erittäin mukava ja hyvä kissa. Se ei pissaa taloon sisälle eikä raavi (tosin jos sitä silittää mahasta, ole varuillasi), eikä ole vaivaksi muutenkaan. Murre tulee kotiin ja syö silloin kun sitä huvittaa. Murre pitää myös silittämisestä, jonka se ilmaisee äänekkäästi kehräämällä ja kuolaamalla. Kaiken hyvän lisäksi Murre on erittäin kaunis kissa. Sillä on vihreät silmät ja harmaa turkki, jossa on tummia raitoja.
Vaikka Murre onkin kaunis kissa, mutta jos se riehuisi koko ajan ja käyttäytyisi huonosti, en lässyttäisi sille ollenkaan.
Joko tajusit, mistä lässyttämisestä perin pohjin on kyse?
Lässyttämisen kriteerit
Tärkein asia, joka aiheuttaaa ihmisessä lässytys-reaktion, on lässyttämisen kohteen käytös. Jos kohde käyttäytyy hyvin ja on muutenkin mukava, lässyttämisen mahdollisuus on melkein 100%. Jos kohde käyttäytyy huonosti ja riehuu kuin humalainen suomalainen mies juhannuksena, lässyttämisen mahdollisuus on melko pieni.
Lässyttämiseen vaikuttaa myös kohteen ulkonäkö. Jos joku pitää harmaata kissanpentu Misseä söpönä ja Misse käyttäytyy hyvin, niin totta kai hänelle lässytetään. Jos Misse ei osaisi käyttäytyä , vaan raapisi ja purisi koko ajan, niin todennäköisesti sille ei lässytettäisi ollenkaan.
Mielipiteeni lässyttämisestä
Hellyyttä ja huolenpitoa voi esittää monella tavalla, mikä on mielestäni hienoa. Esimerkiksi lässyttämällä, yleensä eläimille. Mitenkäs sitten ihmisille?
Jos haluat jollekin lässyttää, niin anna mennä vain. Ei ehkä ensitreffeillä kuitenkaan, mutta silloin kun siltä tuntuu. :D
Lopuksi video siitä, kun Soikku yrittää olla lepertelemättä koiranpennuille.
Tämän videon myötä oikein hyvää päivänjatkoa sinulle. :)
Seuraavaksi ilmestyy taas uusi kirjoitus Roihu-leiristä viime vuodelta. Tekstin päivämäärä ei ole vielä varma. Tämän vuoden aikana pitäisi ilmestyä.
Pekka Luokkala
Lähteet: https://fi.toluna.com/dpolls_images/2013/04/30/3419c6ec-688f-4ff0-a5fb-1f72adcf21f2_x365.jpg
http://1wallpaper.net/cute-baby-smiling-blue-eyes-wallpaper.html#.WUkPkmjyjIU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti