Murina 4/5 Leiriolympialaiset
Keittiövuorosta myöhästymisen seurauksena, minulle koitui puurokattilan tiskaus. Se onnistui ihan hyvin, mutta kaikista nolointa oli huomata, että minä olin lappilaisista tarpojista ja sitä vanhemmista AINOA, joka nukkui kämpässä peläten ukkosta. Tai en minä sitä varsinaisesti pelännyt, ehkä vähän. No muuthan nukkuivat tietysti kavereidensa kanssa ja minä yksin, eli ei ihme, jos pelottaa. Seuraavaksi oli luvassa kulttuurien kohtaamista. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Jokaisen ryhmän piti kehittää yhteinen kommunikointikieli ryhmän jäsenten välillä. Meidän ryhmän kieleksi tuli Lapin murre. Se on erittäin kaunista: Mie, sie ja lampaanpie ;).
Siinä oli tarkoituksena siis saada toiselta ryhmältä mahdollisimman kauniita ja värikkäitä ilmapalloja. Toisen ryhmän kommunikointikieli oli englanti. Me saimme meidän halajaman punaisen ilmapallon, mutta yksi älypää meni hajottamaan sen. Se oli hieno pallo :(.
Jouduimme kehittämään ryhmäämme hätähuudon:- Ei helvetti! Se merkitsi sitä, että oli kokouksen paikka. Loppujen lopuksi sitten saimme ne meidän pallot sieltä, ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
Ruokailun jälkeen oli luvassa solmujentekoa. Itellä se menee niin, että muistan ne vain hetken. Myöhemmin ne sitten unohtuu.
Sitten oli luvassa leiriolympialaisten suunnittelua. Minä sain pidettäväksi huutojuoksun. Huutojuoksun säännöt ovat erittäin yksinkertaiset. Jokaisen ryhmän jäsenistä pitää juosta niin pitkälle, ettei jaksa enää huutaa. Heti, kun huuto loppuu tai ei pysty enää hengittämään, täytyy pysähtyä. Selitin nämä säännöt jokaiselle rymälle. Lisäsin vielä, että kun sanon 'nyt', saa juosta. Muuten ei! Kaikki tietysti oletti, että teen jälkeen tulee nyt, mutta ei tullut. Ei, ei tullut. Sen jälkeen tuli: 'Ei vielä'. Heti kun olin sanonut ei vielä, niin ensimmäinen juoksija oli jo täydessä vauhdissa, vaikken sanonutkaan nyt. Myönnetään, ehkä se oli vähän ilkeää, mutta kyllä huutojuoksu onnistui kaikilta ihan hyvin. Koko ajan tuli parempia ja vain parempia tuloksia. Viimeisessä ryhmässä eräs aikuinen ei ollut ilmeisesti juossut ennen huutojuoksua, sillä hän jatkoi huutojuoksuaan, vaikka oli hengittänytkin välillä. Annoin hänelle tällä kertaa armoa ja hyväksyin juoksun. Viimeinen ryhmä voittikin koko leiriolympialaiset, tosin minulla oli siinä sormet vähän pelissä.
Mitä mieltä te lukijat olette huutojuoksusta ja leiriolympialaisista? Kertokaa siitä kommenteissanne, olis kiva kuulla :)
Seuraavaan kertaan sitten.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)